suostumus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suostumus (39)

  1. myöntävä vastaus pyyntöön
    Hän antoi suostumuksensa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuo̯st̪umus/
  • tavutus: suos‧tu‧mus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suostumus suostumukset
genetiivi suostumuksen suostumusten
suostumuksien
partitiivi suostumusta suostumuksia
akkusatiivi suostumus;
suostumuksen
suostumukset
sisäpaikallissijat
inessiivi suostumuksessa suostumuksissa
elatiivi suostumuksesta suostumuksista
illatiivi suostumukseen suostumuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suostumuksella suostumuksilla
ablatiivi suostumukselta suostumuksilta
allatiivi suostumukselle suostumuksille
muut sijamuodot
essiivi suostumuksena suostumuksina
translatiivi suostumukseksi suostumuksiksi
abessiivi suostumuksetta suostumuksitta
instruktiivi suostumuksin
komitatiivi suostumuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suostumukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suostumus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]