raitis

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

raitis (41-C) (komparatiivi raittiimpi, superlatiivi raittein) (taivutus[luo])

  1. alkoholijuomia nauttimaton
    Hän on ollut raitis jo kymmenen vuotta.
    Tilaisuus on raitis.
  2. raikas; kirpeä, viileä
    Onpas raitis ilma.
    Raitis tuulen henkäys viilentää ilman.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑi̯t̪is/
  • tavutus: rai‧tis

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

raitisilma, raivoraitis

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • raitis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.