raitis
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
raitis (41-C) (komparatiivi raittiimpi, superlatiivi raittein) (taivutus[luo])
- alkoholijuomia nauttimaton
- Hän on ollut raitis jo kymmenen vuotta.
- Tilaisuus on raitis.
- raikas; kirpeä, viileä
- Onpas raitis ilma.
- Raitis tuulen henkäys viilentää ilman.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrɑi̯t̪is/
- tavutus: rai‧tis
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: raittiisti
- substantiivit: raittius
- verbit: raitistaa, raitistella, raitistua
Vastakohta[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- raitis Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.