yksinäinen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

yksinäinen (38) (komparatiivi yksinäisempi, superlatiivi yksinäisin) (taivutus [luo])

  1. yksin oleva, vailla seuraa
    Pekka on yksinäinen ilman ikätovereita.
    Mummo tuntee olonsa yksinäiseksi toisten keskellä.
  2. erillinen
    Yksinäinen talo kylän laidalla ― omakotiasujan toive.
  3. syrjäinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈyksiˌnæi̯nen/
  • tavutus: yk‧si‧näi‧nen

Etymologia[muokkaa]

Yksinä- + -inen. Vastineita sukukielissä: lyydin ükšnäińe.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

yksinäisselli, yksinäistalo, yksinäistalous

Substantiivi[muokkaa]

yksinäinen

  1. yksinäisyyttä poteva, yksin tai yksinäisyydessä elävä henkilö

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.