Siirry sisältöön

neuvo

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

neuvo (1)

  1. saatu tai annettu hyödyllinen ohje
    Kiitos neuvosta!
    Mummoni neuvot olen muistanut koko ikäni.
  2. keino, apu, apukeino
    Nyt ovat hyvät neuvot kalliit!
    Mikäs nyt neuvoksi?
  3. kalu, väline
    ajoneuvo, apuneuvo

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈneu̯ʋo/
  • tavutus: neu‧vo

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neuvo neuvot
genetiivi neuvon neuvojen
partitiivi neuvoa neuvoja
akkusatiivi neuvo;
neuvon
neuvot
sisäpaikallissijat
inessiivi neuvossa neuvoissa
elatiivi neuvosta neuvoista
illatiivi neuvoon neuvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi neuvolla neuvoilla
ablatiivi neuvolta neuvoilta
allatiivi neuvolle neuvoille
muut sijamuodot
essiivi neuvona neuvoina
translatiivi neuvoksi neuvoiksi
abessiivi neuvotta neuvoitta
instruktiivi neuvoin
komitatiivi neuvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo neuvo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

isän neuvo, neuvoa, opastaa

Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ajoneuvo, apuneuvo, kirjoitusneuvo, kuljetusneuvo, kulkuneuvo, neuvoa-antava, neuvonpito, pyyntineuvo, valoneuvo

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • neuvo Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1174 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

[muokkaa]

neuvo

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä neuvoa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä neuvoa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä neuvoa