Siirry sisältöön

neuvonta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

neuvonta (9-J)[1]

  1. Avustava tai ohjaava toiminta, neuvojen antaminen.
    Neuvonta auttaa alkuun ja saattaa olla tarpeen myöhemminkin.
    tarjoaa kaikille avointa ja maksutonta neuvontaa
  2. Paikka mistä saa tietoa ja opastusta, infopiste, neuvontapiste.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈneu̯ʋont̪ɑ/
  • tavutus: neu‧von‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neuvonta neuvonnat
genetiivi neuvonnan neuvontojen
(neuvontain)
partitiivi neuvontaa neuvontoja
akkusatiivi neuvonta;
neuvonnan
neuvonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi neuvonnassa neuvonnoissa
elatiivi neuvonnasta neuvonnoista
illatiivi neuvontaan neuvontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi neuvonnalla neuvonnoilla
ablatiivi neuvonnalta neuvonnoilta
allatiivi neuvonnalle neuvonnoille
muut sijamuodot
essiivi neuvontana neuvontoina
translatiivi neuvonnaksi neuvonnoiksi
abessiivi neuvonnatta neuvonnoitta
instruktiivi neuvonnoin
komitatiivi neuvontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo neuvonna-
vahva vartalo neuvonta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

avioliittoneuvonta, ehkäisyneuvonta, neuvontanumero, perinnöllisyysneuvonta, sukupuolineuvonta, terveysneuvonta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J