neuvominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
neuvominen (38)
- neuvon tai neuvojen antaminen
- Toisinaan neuvominen saattaa olla jonkin aikaa kestävää ohjausta tai opastusta.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | neuvominen | neuvomiset |
| genetiivi | neuvomisen | neuvomisten neuvomisien |
| partitiivi | neuvomista | neuvomisia |
| akkusatiivi | neuvominen; neuvomisen |
neuvomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | neuvomisessa | neuvomisissa |
| elatiivi | neuvomisesta | neuvomisista |
| illatiivi | neuvomiseen | neuvomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | neuvomisella | neuvomisilla |
| ablatiivi | neuvomiselta | neuvomisilta |
| allatiivi | neuvomiselle | neuvomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | neuvomisena (neuvomisna) |
neuvomisina |
| translatiivi | neuvomiseksi | neuvomisiksi |
| abessiivi | neuvomisetta | neuvomisitta |
| instruktiivi | – | neuvomisin |
| komitatiivi | – | neuvomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | neuvomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
neuvomis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä neuvoa