murha
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]murha (10)
- tahallinen, suunniteltu hengen riisto toiselta ihmiseltä
- Olof Palmen murha
- (oikeustiede) vakaasti harkiten, erityisen julmalla tai raa'alla tavalla, vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tehty toisen ihmisen tappo tai järjestystä tai turvallisuutta ylläpitämässä olevan virkamiehen tappo
- Hän tuomittiin murhasta elinkautiseen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmurhɑ/
- tavutus: mur‧ha
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murha | murhat |
| genetiivi | murhan | murhien (murhain) |
| partitiivi | murhaa | murhia |
| akkusatiivi | murha; murhan |
murhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murhassa | murhissa |
| elatiivi | murhasta | murhista |
| illatiivi | murhaan | murhiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murhalla | murhilla |
| ablatiivi | murhalta | murhilta |
| allatiivi | murhalle | murhille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murhana | murhina |
| translatiivi | murhaksi | murhiksi |
| abessiivi | murhatta | murhitta |
| instruktiivi | – | murhin |
| komitatiivi | – | murhine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | murha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. tahallinen, suunniteltu hengen riisto toiselta ihmiseltä
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vieruskäsitteet
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: murhaava
- adverbit: murhaavasti
- substantiivit: murhaaja
- verbit: murhata, murhauttaa
Yhdyssanat
[muokkaa]armomurha, himomurha, häpeämurha, itsemurha, joukkomurha, kansanmurha, kostomurha, massamurha, miesmurha, murha-ase, murhajuttu, murhamies, murhanhimo, murhanhimoinen, murhapaikka, murhapolttaja, murhapoltto, murharyhmä, murhatutkinta, murhayritys, myrkytysmurha, oikeusmurha, palkkamurha, rituaalimurha, ryöstömurha, salamurha, salamurhaaja, sarjamurha, sarjamurhaaja, seksuaalimurha
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.