murha

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

murha (10)

  1. tahallinen, suunniteltu hengen riisto toiselta ihmiseltä
    Olof Palmen murha
  2. (oikeustiede) vakaasti harkiten, erityisen julmalla tai raa'alla tavalla, vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tehty toisen ihmisen tappo tai järjestystä tai turvallisuutta ylläpitämässä olevan virkamiehen tappo
    Hän tuomittiin murhasta elinkautiseen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmurhɑ/
  • tavutus: mur‧ha

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murha murhat
genetiivi murhan murhien
(murhain)
partitiivi murhaa murhia
akkusatiivi murha;
murhan 		murhat
sisäpaikallissijat
inessiivi murhassa murhissa
elatiivi murhasta murhista
illatiivi murhaan murhiin
ulkopaikallissijat
adessiivi murhalla murhilla
ablatiivi murhalta murhilta
allatiivi murhalle murhille
muut sijamuodot
essiivi murhana murhina
translatiivi murhaksi murhiksi
abessiivi murhatta murhitta
instruktiivi – murhin
komitatiivi – murhine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

1. tahallinen, suunniteltu hengen riisto toiselta ihmiseltä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

armomurha, himomurha, itsemurha, joukkomurha, kansanmurha, kostomurha, massamurha, miesmurha, murha-ase, murhajuttu, murhamies, murhanhimo, murhanhimoinen, murhapaikka, murhapolttaja, murhapoltto, murharyhmä, murhatutkinta, murhayritys, myrkytysmurha, oikeusmurha, rituaalimurha, ryöstömurha, salamurha, salamurhaaja, sarjamurha, sarjamurhaaja, seksuaalimurha

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • murha Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=murha&oldid=4243398”