murhaava
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]murhaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä murhata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murhaava | murhaavat |
| genetiivi | murhaavan | murhaavien (murhaavain) |
| partitiivi | murhaavaa | murhaavia |
| akkusatiivi | murhaava; murhaavan |
murhaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murhaavassa | murhaavissa |
| elatiivi | murhaavasta | murhaavista |
| illatiivi | murhaavaan | murhaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murhaavalla | murhaavilla |
| ablatiivi | murhaavalta | murhaavilta |
| allatiivi | murhaavalle | murhaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murhaavana | murhaavina |
| translatiivi | murhaavaksi | murhaaviksi |
| abessiivi | murhaavatta | murhaavitta |
| instruktiivi | – | murhaavin |
| komitatiivi | – | murhaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | murhaava- | |
| vahva vartalo | murhaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- murhaava Kielitoimiston sanakirjassa