monikko

Suomi

Monikon muodostuminen suvun mukaan espanjan kielessä

Substantiivi

monikko (4-A)

1. (kielitiede) sanan lukua ilmentävä muoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbin tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta (lyh. mon.)

   ”Kissa” on yksikkö, ”kissat” on monikko.

2. (matematiikka) järjestetty lukujono, jossa on äärellinen määrä alkioita

Etymologia

Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana

Ääntäminen

• IPA: /ˈmonikːo/

• tavutus: mo‧nik‧ko

Huomautukset

• Yleensä monikko täydentää yksikköä, jolloin monikossa asioita tai tekijöitä on kaksi tai useampia. Joissakin kielissä on myös erillinen kaksikko täsmälleen kahteen viittaaville taivutusmuodoille. )

Käännökset

1. kielitiede

alasaksa: Mehrtall englanti: plural espanja: número plural, plural m. hindi: बहुवचन hollanti: meervoud n. islanti: fleirtala italia: plurale m. kreikka: πληθυντικός latvia: daudzskaitlis m. liettua: daugiskaita liivi: pǟgiņlug puola: liczba mnoga f.

ranska: pluriel m. ruotsi: flertal, pluralis, plural saksa: Plural m., Mehrzahl f. tšekki: plurál, množné číslo n. turkki: çoğul ukraina: множина f. unkari: többes szám valkovenäjä: множны лік m. venäjä: множественное число n. vepsä: äilugu viro: mitmus; pluural

2. matematiikka

englanti: tuple

venäjä: кортеж

Liittyvät sanat

• monikkomuoto
• yksikkö, singulaari, kaksikko, duaali, kolmikko, triaali, paukaali, luku

Synonyymit

• (kielitiede) pluraali

Johdokset

• adjektiivit: monikollinen

Yhdyssanat

monikkomuoto

Aiheesta muualla

• monikko Kielitoimiston sanakirjassa
• monikko Tieteen termipankissa