moka

Wikisanakirjasta
Katso myös: mökä, mȭka

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

moka (10)

  1. (arkikieltä) virhe
    Mulle sattu siinä tentissä niin monta mokaa, etten tiedä, pääsenkö läpi.
  2. (arkikieltä) kaduttava teko
    Oli muuten aika iso moka vetää lärvit juhannuksena, kun anoppikin oli paikalla...

Ääntäminen[muokkaa]

  • tavutus: mo‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moka mokat
genetiivi mokan mokien
(mokain)
partitiivi mokaa mokia
akkusatiivi moka;
mokan
mokat
sisäpaikallissijat
inessiivi mokassa mokissa
elatiivi mokasta mokista
illatiivi mokaan mokiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mokalla mokilla
ablatiivi mokalta mokilta
allatiivi mokalle mokille
muut sijamuodot
essiivi mokana mokina
translatiivi mokaksi mokiksi
abessiivi mokatta mokitta
instruktiivi mokin
komitatiivi mokine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • moka Kielitoimiston sanakirjassa