mokaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mokaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta moka

Verbi[muokkaa]

mokaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mokata
    Jos hän mokaa, niin se on sitten siinä. (Iltalehti)
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä mokata
    On tärkeää, että netissä ei mokaa ja vaaranna tietokonettaan tai omia tietojaan. (Turun Sanomat)
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mokata
    Mokaa, niin lapsesi yrittää kovemmin. (Iltalehti)
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä mokata
    Älä nyt mokaa tätä kellojen siirtelyn lopettamista. (Etelä-Suomen Sanomat)