katua

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

katua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta katu

Verbi[muokkaa]

katua (52-F) (taivutus)

  1. olla pahoillaan jostain tekemästään; toivoa ettei olisi tehnyt jotain
    Sinun olisi syytä katua sanomisiasi.
    Sitä on nyt myöhäistä katua.

Etymologia[muokkaa]

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • katua tehokkaasti
    1. (oikeustiede) toimia siten, että aiottu rikos jää tekemättä
    2. (oikeustiede) toimia siten, että tekeillä olevan tai tehdyn rikoksen aiheuttama vahinko jää mahdollisimman pieneksi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • katua Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.