katumus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]katumus (39)
- se, että katuu jotakin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑt̪umus/
- tavutus: ka‧tu‧mus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katumus | katumukset |
| genetiivi | katumuksen | katumusten katumuksien |
| partitiivi | katumusta | katumuksia |
| akkusatiivi | katumus; katumuksen |
katumukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katumuksessa | katumuksissa |
| elatiivi | katumuksesta | katumuksista |
| illatiivi | katumukseen | katumuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katumuksella | katumuksilla |
| ablatiivi | katumukselta | katumuksilta |
| allatiivi | katumukselle | katumuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katumuksena | katumuksina |
| translatiivi | katumukseksi | katumuksiksi |
| abessiivi | katumuksetta | katumuksitta |
| instruktiivi | – | katumuksin |
| komitatiivi | – | katumuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katumukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
katumus- | |