Siirry sisältöön

katumus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

katumus (39)[1]

  1. se, että katuu jotakin

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑt̪umus/
  • tavutus: ka‧tu‧mus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katumus katumukset
genetiivi katumuksen katumusten
katumuksien
partitiivi katumusta katumuksia
akkusatiivi katumus;
katumuksen
katumukset
sisäpaikallissijat
inessiivi katumuksessa katumuksissa
elatiivi katumuksesta katumuksista
illatiivi katumukseen katumuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi katumuksella katumuksilla
ablatiivi katumukselta katumuksilta
allatiivi katumukselle katumuksille
muut sijamuodot
essiivi katumuksena katumuksina
translatiivi katumukseksi katumuksiksi
abessiivi katumuksetta katumuksitta
instruktiivi katumuksin
komitatiivi katumuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katumukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
katumus-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

katumuspilleri, katumuspäivä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • katumus Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 1024, 1154 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39