menevä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]menevä (10) (komparatiivi menevämpi, superlatiivi menevin) (taivutus[luo])
- nopea, vauhdikas, halukas menemään
- Täällä soitetaan menevää musiikkia.
- Nuoriso on vanhojen mielestä menevää ja usein kuritonta.
- Menevä ravuri on omistajalleen mieleen.
- kaupaksi käyvä
- Otamme myyntiin vain meneviä tuotteita.
- Viime kauden mallit eivät enää ole kovin meneviä.
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä mennä
Käännökset
[muokkaa]1. vauhdikas
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- menevä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]menevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mennä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | menevä | menevät |
| genetiivi | menevän | menevien (meneväin) |
| partitiivi | menevää | meneviä |
| akkusatiivi | menevä; menevän |
menevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | menevässä | menevissä |
| elatiivi | menevästä | menevistä |
| illatiivi | menevään | meneviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | menevällä | menevillä |
| ablatiivi | menevältä | meneviltä |
| allatiivi | menevälle | meneville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | menevänä | menevinä |
| translatiivi | meneväksi | meneviksi |
| abessiivi | menevättä | menevittä |
| instruktiivi | – | menevin |
| komitatiivi | – | menevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | menevä- | |
| vahva vartalo | menevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |