menevä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
menevä (10) (komparatiivi menevämpi, superlatiivi menevin) (taivutus[luo])
- nopea, vauhdikas, halukas menemään
- Täällä soitetaan menevää musiikkia.
- Nuoriso on vanhojen mielestä menevää ja usein kuritonta.
- Menevä ravuri on omistajalleen mieleen.
- kaupaksi käyvä
- Otamme myyntiin vain meneviä tuotteita.
- Viime kauden mallit eivät enää ole kovin meneviä.
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä mennä
Käännökset[muokkaa]
1. vauhdikas
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- menevä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
menevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mennä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | menevä | menevät |
genetiivi | menevän | menevien (meneväin) |
partitiivi | menevää | meneviä |
akkusatiivi | menevä; menevän | menevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | menevässä | menevissä |
elatiivi | menevästä | menevistä |
illatiivi | menevään | meneviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | menevällä | menevillä |
ablatiivi | menevältä | meneviltä |
allatiivi | menevälle | meneville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | menevänä | menevinä |
translatiivi | meneväksi | meneviksi |
abessiivi | menevättä | menevittä |
instruktiivi | – | menevin |
komitatiivi | – | menevine |