Siirry sisältöön

mennyt

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

mennyt (47)

  1. entinen
    mennyt aika
    Mennyt talvi oli vähäluminen.
  2. (kiertoilmaus, runollinen) menehtynyt, kuollut (henkilöstä)  tarkistettava
    Yllä olevalle määritelmälle on toivottu esimerkkilausetta tai lainausta.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmenːyt̪/
  • tavutus: men‧nyt

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mennyt menneet
genetiivi menneen menneiden
menneitten
partitiivi mennyttä menneitä
akkusatiivi mennyt;
menneen
menneet
sisäpaikallissijat
inessiivi menneessä menneissä
elatiivi menneestä menneistä
illatiivi menneeseen menneisiin
menneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menneellä menneillä
ablatiivi menneeltä menneiltä
allatiivi menneelle menneille
muut sijamuodot
essiivi menneenä menneinä
translatiivi menneeksi menneiksi
abessiivi menneettä menneittä
instruktiivi mennein
komitatiivi menneine
vartalot
vokaalivartalo mennee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
mennyt-

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • mennyt Suomen murteiden sanakirjassa
  • Artikkeli 24 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

[muokkaa]

mennyt

  1. aikaisempi aika ja sen tapahtumat
    Huonoina aikoina monien ajatukset viipyilevät menneessä.
    Menneitä on turha muistella.

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]
  • olkoon menneeksi
    1. (arkikieltä) ilmaisee puheena olleen asian varauksellista hyväksyntää
  • olla mennyttä
    1. olla tilanteessa, josta yleisen kokemuksen perusteella ei ole mahdollista selviytyä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • mennyt Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

mennyt

  1. aktiivin partisiipin perfekti verbistä mennä

Taivutus

Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mennyt menneet
genetiivi menneen menneiden
menneitten
partitiivi mennyttä menneitä
akkusatiivi mennyt;
menneen
menneet
sisäpaikallissijat
inessiivi menneessä menneissä
elatiivi menneestä menneistä
illatiivi menneeseen menneisiin
menneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menneellä menneillä
ablatiivi menneeltä menneiltä
allatiivi menneelle menneille
muut sijamuodot
essiivi menneenä menneinä
translatiivi menneeksi menneiksi
abessiivi menneettä menneittä
instruktiivi mennein
komitatiivi menneine
vartalot
vokaalivartalo mennee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
mennyt-