mennyt

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

mennyt (47)

  1. entinen
    mennyt aika
  2. (runollinen) menehtynyt, kuollut (henkilöstä)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mennyt menneet
genetiivi menneen menneiden
menneitten
partitiivi mennyttä menneitä
akkusatiivi mennyt; menneen menneet
Sisäpaikallissijat
inessiivi menneessä menneissä
elatiivi menneestä menneistä
illatiivi menneeseen menneisiin
menneihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi menneellä menneillä
ablatiivi menneeltä menneiltä
allatiivi menneelle menneille
Muut
essiivi menneenä menneinä
translatiivi menneeksi menneiksi
abessiivi (menneettä) (menneittä)
instruktiivi mennein
komitatiivi menneine