mäki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Mäki ja maki


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mäki (7-D) [mæ·ki]

  1. ympäristöönsä nähden selkeästi koholla oleva maastonkohta
    Mäen päältä näkee hyvin järven yli.
  2. rinne, ylämäki tai alamäki.
    Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈmæk̟i]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mäki mäet
genetiivi mäen mäkien
partitiivi mäkeä mäkiä
akkusatiivi mäki;
mäen
mäet
sisäpaikallissijat
inessiivi mäessä mäissä
elatiivi mäestä mäistä
illatiivi mäkeen mäkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mäellä mäillä
ablatiivi mäeltä mäiltä
allatiivi mäelle mäille
muut sijamuodot
essiivi mäkenä mäkinä
translatiivi mäeksi mäiksi
abessiivi mäettä mäittä
instruktiivi mäin
komitatiivi mäkine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alamäki, hyppyrimäki, joukkuemäki, jätemäki, kelkkamäki, käpälämäki, laskiaismäki, lentomäki, liukumäki, muovimäki, mutkamäki, myötämäki, mäenlasku, mäennousu, mäennyppylä, mäenrinne, mäentöyräs, mäkiauto, mäkiennätys, mäkikilpailu, mäkikotka, mäkikuisma, mäkilähtö, mäkimaa, mäkimaasto, mäkimaisema, mäkimeirami, mäkimies, mäkipää, mäkistartti, mäkitervakko, mäkitupa, mäkitörmä, mäkivieru, mäkiviikko, normaalimäki, peffamäki, pikkumäki, pulkkamäki, pyllymäki, suurmäki, täyttömäki, vastamäki, vauhtimäki, viinamäki, ylämäki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mäki Kielitoimiston sanakirjassa