mäki

Wikisanakirjasta
Katso myös: Mäki, maki
Wikipedia
Katso artikkeli Mäki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Mäki

Substantiivi[muokkaa]

mäki (7-D)

  1. ympäristöönsä nähden selkeästi koholla oleva maastonkohta
    Mäen päältä näkee hyvin järven yli.
  2. rinne, ylämäki tai alamäki.
    Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmæki/, [ˈmæk̟i]
  • tavutus: mä‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mäki mäet
genetiivi mäen mäkien
(mäkein)
partitiivi mäkeä mäkiä
akkusatiivi mäki;
mäen
mäet
sisäpaikallissijat
inessiivi mäessä mäissä
elatiivi mäestä mäistä
illatiivi mäkeen mäkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mäellä mäillä
ablatiivi mäeltä mäiltä
allatiivi mäelle mäille
muut sijamuodot
essiivi mäkenä mäkinä
translatiivi mäeksi mäiksi
abessiivi mäettä mäittä
instruktiivi mäin
komitatiivi mäkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mäe-
vahva vartalo mäke-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu olevan jäänne jostakin itämerensuomalaisia kieliä varhaisemmasta samalla alueella puhutusta kielestä.[1]tarkenna

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alamäki, hyppyrimäki, joukkuemäki, jätemäki, kelkkamäki, käpälämäki, laskiaismäki, lentomäki, liukumäki, muovimäki, mutkamäki, myötämäki, mäenlasku, mäennousu, mäennyppylä, mäenrinne, mäentöyräs, mäkiauto, mäkiennätys, mäkihyppy, mäkihyppääjä, mäkikilpailu, mäkikotka, mäkikuisma, mäkilähtö, mäkimaa, mäkimaasto, mäkimaisema, mäkimeirami, mäkimies, mäkipää, mäkistartti, mäkitervakko, mäkitupa, mäkitörmä, mäkivieru, mäkiviikko, normaalimäki, peffamäki, pikkumäki, pulkkamäki, pyllymäki, suurmäki, täyttömäki, vastamäki, vauhtimäki, viinamäki, ylämäki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mäki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 21. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.