mäki

Suomi

Mäki

Substantiivi

mäki (7-D)

1. ympäristöönsä nähden selkeästi koholla oleva maastonkohta

   Mäen päältä näkee hyvin järven yli.

2. rinne, ylämäki tai alamäki.

   Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmæki/, [ˈmæk̟i]
• tavutus: mä‧ki

Etymologia

Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu olevan jäänne jostakin itämerensuomalaisia kieliä varhaisemmasta samalla alueella puhutusta kielestä . tarkenna

Käännökset

1. kohouma

azeri: təpə englanti: hill espanja: colina f., loma f., collado m. karjala: mäki, kora liivi: mäg norja (nynorsk): bakke m. pohjoissaame: miel'li portugali: colina f.

ranska: colline f. ruotsi: backe, kulle saksa: Hügel m. turkki: tepe uzbekki: tepa venäjä: холм m. vepsä: mägi viro: mägi

2. rinne

Ks. rinne

Liittyvät sanat

• kumpu, nyppylä, vaara
• nousu

Johdokset

• adjektiivit: mäkinen

Yhdyssanat

alamäki, hyppyrimäki, joukkuemäki, jätemäki, kelkkamäki, käpälämäki, laskiaismäki, lentomäki, liukumäki, muovimäki, mutkamäki, myötämäki, mäenlasku, mäennousu, mäennyppylä, mäenrinne, mäentöyräs, mäkiauto, mäkiennätys, mäkihyppy, mäkihyppääjä, mäkikilpailu, mäkikotka, mäkikuisma, mäkilähtö, mäkimaa, mäkimaasto, mäkimaisema, mäkimeirami, mäkimies, mäkipää, mäkistartti, mäkitervakko, mäkitupa, mäkitörmä, mäkivieru, mäkiviikko, normaalimäki, peffamäki, pikkumäki, pulkkamäki, pyllymäki, suurmäki, täyttömäki, vastamäki, vauhtimäki, viinamäki, ylämäki

Aiheesta muualla

• mäki Kielitoimiston sanakirjassa