luotto

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luotto (1-C)[1]

  1. myönnetty laina; lainanantajan saaminen
    Hakija saa luoton ilman vakuuksia tai takaajia.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luotto luotot
genetiivi luoton luottojen
partitiivi luottoa luottoja
akkusatiivi luotto;
luoton
luotot
sisäpaikallissijat
inessiivi luotossa luotoissa
elatiivi luotosta luotoista
illatiivi luottoon luottoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luotolla luotoilla
ablatiivi luotolta luotoilta
allatiivi luotolle luotoille
muut sijamuodot
essiivi luottona luottoina
translatiivi luotoksi luotoiksi
abessiivi luototta luotoitta
instruktiivi luotoin
komitatiivi luottoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

asuntoluotto, blankoluotto, henkilöluotto, kehitysluotto, kiinnitysluotto, kiinteistöluotto, korttiluotto, kulutusluotto, luotonantaja, luotontarve, luottoehto, luottohana, luottokauppa, luottokelpoisuus, luottokelvottomuus, luottokortti, luottolaitos, luottoluokitus, luottomies, luottoraja, luottoriski, luottotappio, luottotili, luottovanki, luottovaraus, osamaksuluotto, päiväluotto, rahaluotto, tavaraluotto, toimitusluotto, valuuttaluotto, vientiluotto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luotto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C