luottaa
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luottaa (53-C) (taivutus[luo])
- ~ (ill.) uskoa että joku tai jokin ei petä tai huijaa
- Minä luotan sinuun.
- En luota suhun!
- Luotan omaan kokemukseeni enkä muiden mielipiteisiin.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluo̯t̪ːɑːˣ/
- tavutus: luot‧taa
Etymologia[muokkaa]
Sanaa lienee joko luoda-sanan tai luo-vartalon johdos.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: luotettava, luottavainen
- substantiivit: luottamus, luotto
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luottaa Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
luottaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luotta
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.