velka

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

velka (9-D)

  1. velkasuhteessa velallisen velvoite, joka tarkoittaa tietyn suorituksen toimittamista velkojalle ja suorituksen täyttämättä jättämisestä aiheutuvaa oikeudellista vastuuta
    Velkojen perintä
    Ostaa velaksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋe̞lkɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velka velat
genetiivi velan velkojen
(velkain)
partitiivi velkaa velkoja
akkusatiivi velka; velan velat
sisäpaikallissijat
inessiivi velassa veloissa
elatiivi velasta veloista
illatiivi velkaan velkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi velalla veloilla
ablatiivi velalta veloilta
allatiivi velalle veloille
muut sijamuodot
essiivi velkana velkoina
translatiivi velaksi veloiksi
abessiivi velatta veloitta
instruktiivi veloin
komitatiivi velkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

happivelka, kalavelka, kiinnitysvelka, kiitollisuudenvelka, kirjevelka, kunniavelka, opintovelka, ostovelka, pankkivelka, pelivelka, syntivelka, syömävelka, tilivelka, ulkomaanvelka, univelka, valtionvelka, velkajärjestely, velkakierre, velkakiinnitys, velkakirja, velkakuorma, velkaloukku, velkapääoma, velkaraha, velkasaaminen, velkasaneeraus, velkasitoumus, velkasuhde, velkasumma, velkataakka, velkavankeus

Idiomit[muokkaa]

  • Velka on veli otettaessa ja velipuoli maksettaessa
  • Kyllä mäki velkansa maksaa.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • velka Kielitoimiston sanakirjassa