velvoite
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- velvollisuus jotakuta kohtaan, jonkin aseman asettava velvollisuus toimia tietyllä tavalla
- (oikeustiede) velkasuhteessa olevan velallisen velvollisuus suoritukseen velkojalle, jolla on saamisoikeus tähän maksuun
- Velallisen jätettyä suorituksen täyttämättä tai täytettyä sen virheellisti velvoitteen sisällys muuttuu.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋelʋoi̯t̪eˣ/
- tavutus: vel‧voi‧te
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | velvoite | velvoitteet |
| genetiivi | velvoitteen | velvoitteiden velvoitteitten |
| partitiivi | velvoitetta | velvoitteita |
| akkusatiivi | velvoite; velvoitteen |
velvoitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | velvoitteessa | velvoitteissa |
| elatiivi | velvoitteesta | velvoitteista |
| illatiivi | velvoitteeseen | velvoitteisiin velvoitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | velvoitteella | velvoitteilla |
| ablatiivi | velvoitteelta | velvoitteilta |
| allatiivi | velvoitteelle | velvoitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | velvoitteena | velvoitteina |
| translatiivi | velvoitteeksi | velvoitteiksi |
| abessiivi | velvoitteetta | velvoitteitta |
| instruktiivi | – | velvoittein |
| komitatiivi | – | velvoitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | velvoittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
velvoitet- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi velvoittaa (heikko vokaalivartalo velvoita-) + johdin -e
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]sitoumus, suoritus, takaus, vastuu, velallinen, velkasuhde, velkoja, velvoittaa, velvoittaja, velvoitettu, velvoitus, velvollisuus
Yhdyssanat
[muokkaa]sopimusvelvoite, työrauhavelvoite, velvoiteoikeus, velvoitesuhde, velvoitetyöllistetty, velvoitetyöllistäminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- velvoite Kielitoimiston sanakirjassa