velkoja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

velkoja (10)

  1. se, joka on lainannut jollekulle rahaa; se, jolle joku on velkaa
    Velkoja perii saataviaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋelkojɑ/
  • tavutus: vel‧ko‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velkoja velkojat
genetiivi velkojan velkojien
(velkojain)
partitiivi velkojaa velkojia
akkusatiivi velkoja;
velkojan
velkojat
sisäpaikallissijat
inessiivi velkojassa velkojissa
elatiivi velkojasta velkojista
illatiivi velkojaan velkojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi velkojalla velkojilla
ablatiivi velkojalta velkojilta
allatiivi velkojalle velkojille
muut sijamuodot
essiivi velkojana velkojina
translatiivi velkojaksi velkojiksi
abessiivi velkojatta velkojitta
instruktiivi velkojin
komitatiivi velkojine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo velkoja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
  • (se, joka on lainannut jollekulle rahaa; se, jolle joku on velkaa) velallinen
Yhdyssanat[muokkaa]

velkojainkokous

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • velkoja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

velkoja

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta velka