luistin

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Luistin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Luistimet

Substantiivi[muokkaa]

luistin (33)

  1. luistelua varten suunniteltu jalkine, jonka pohjassa on tätä tarkoitusta varten terä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlui̯st̪in/, [ˈlʷuistin]
  • tavutus: luis‧tin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luistin luistimet
genetiivi luistimen luistimien
luistinten
partitiivi luistinta luistimia
akkusatiivi luistin;
luistimen
luistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi luistimessa luistimissa
elatiivi luistimesta luistimista
illatiivi luistimeen luistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luistimella luistimilla
ablatiivi luistimelta luistimilta
allatiivi luistimelle luistimille
muut sijamuodot
essiivi luistimena
(luistinna)
luistimina
translatiivi luistimeksi luistimiksi
abessiivi luistimetta luistimitta
instruktiivi luistimin
komitatiivi luistimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luistime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
luistin-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luistin Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

luistin

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta luisti
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta luisti

Verbi[muokkaa]

luistin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä luistaa