läheinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

läheinen (38) (komparatiivi läheisempi, superlatiivi läheisin) (taivutus[luo])

  1. lähellä sijaitseva
    Kävimme Jonin kanssa läheisellä kioskilla.
  2. joka ei poikkea toisesta paljoa, lähes samanlainen
    Tšekin kieli on läheistä sukua slovakille.
  3. lähelle hyväksyttyjen keskeinen, intiimi
    Heillä oli läheinen suhde.
    Olitteko te läheisiäkin?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlæhei̯nen/
  • tavutus: lä‧hei‧nen

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta lähi- (lähe- + -inen)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

läheinen (38) mon. läheiset

  1. henkilö, joka on sukua tai muuten erityisen tärkeä
    Kaikkia naapureitani en halua laskea kuuluvaksi läheisiini.
    Siunaus toimitettiin läheisten läsnä ollessa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läheinen läheiset
genetiivi läheisen läheisten
läheisien
partitiivi läheistä läheisiä
akkusatiivi läheinen;
läheisen
läheiset
sisäpaikallissijat
inessiivi läheisessä läheisissä
elatiivi läheisestä läheisistä
illatiivi läheiseen läheisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi läheisellä läheisillä
ablatiivi läheiseltä läheisiltä
allatiivi läheiselle läheisille
muut sijamuodot
essiivi läheisenä
(läheisnä)
läheisinä
translatiivi läheiseksi läheisiksi
abessiivi läheisettä läheisittä
instruktiivi läheisin
komitatiivi läheisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo läheise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
läheis-

Käännökset[muokkaa]