kuilu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuilu

  1. pystysuora ainakin parilta taholta rajattu rakenne tai pystyseinäinen syvä luonnonmuodostuma, johon voi pudota (myös kuvaannollisesti)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkui̯lu/
  • tavutus: kui‧lu

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

elintasokuilu, hissikuilu, jätekuilu, kaivoskuilu, kuilu-uuni, roskakuilu, tuotantokuilu, valokuilu

Anagrammit[muokkaa]

kiulu, liuku, luiku, ukuli

Idiomit[muokkaa]

  • olla kuilun partaalla

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuilu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.