kuilu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuilu
- pystysuora ainakin parilta taholta rajattu rakenne tai pystyseinäinen syvä luonnonmuodostuma, johon voi pudota (myös kuvaannollisesti)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkui̯lu/
- tavutus: kui‧lu
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
elintasokuilu, hissikuilu, jätekuilu, kaivoskuilu, kuilu-uuni, roskakuilu, tuotantokuilu, valokuilu
Anagrammit[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- olla kuilun partaalla
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuilu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.