valokuilu

Suomi

Substantiivi

valokuilu (1)

1. (arkkitehtuuri) rakennuksen eri osien väliin sijoitettu kokonaan tai osittain avoin tila, jonka pääasiallisena tarkoituksena on mahdollistaa tavallisesti luonnonvalon, joissakin tapauksissa keinovalon pääsy kaikkiin kerroksiin

   Huonosti suunniteltu valokuilu on paremminkin valoton kuilu.

Etymologia

• yhdyssana sanoista valo ja kuilu

Käännökset

1. ulkopuolisen valaistuksen rakennuksen eri osiin pääsyn mahdollistava avoin tila

englanti: lightwell, light well, light shaft espanja: patio de luces m.

ruotsi: ljusschakt tšekki: světelná studna f.

Liittyvät sanat

• valopiha, atrium