liuku

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

liuku (1-D)

  1. liikkuminen pintaa pitkin siinä kiinni pysyen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈliu̯ku/, [ˈliukʷu]
  • tavutus: liu‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liuku liu’ut
genetiivi liu’un liukujen
partitiivi liukua liukuja
akkusatiivi liuku;
liu’un
liu’ut
sisäpaikallissijat
inessiivi liu’ussa liu’uissa
elatiivi liu’usta liu’uista
illatiivi liukuun liukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liu’ulla liu’uilla
ablatiivi liu’ulta liu’uilta
allatiivi liu’ulle liu’uille
muut sijamuodot
essiivi liukuna liukuina
translatiivi liu’uksi liu’uiksi
abessiivi liu’utta liu’uitta
instruktiivi liu’uin
komitatiivi liukuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liu’u-
vahva vartalo liuku-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

liukualusta, liukueste, liukuhihna, liukuikkuna, liukukisko, liukukitka, liukukosketin, liukukäytävä, liukulaakeri, liukulento, liukuluku, liukumiina, liukumuotti, liukumäki, liukuobjektiivi, liukuovi, liukupinta, liukuportaat, liukurata, liukusäädin, liukuteksti, liukutyö, liukuvalu, liukuvene

Anagrammit[muokkaa]

kiulu, kuilu, luiku, ukuli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • liuku Kielitoimiston sanakirjassa
  • liuku Tieteen termipankissa