Siirry sisältöön

kaivo

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kaivo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kaivo (1)

  1. kaivettu paikka josta saadaan vettä
    Kaivo on usein elämisen ehto.
    pudota kaivon pohjalle

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑiʋo/
  • tavutus: kai‧vo

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaivo kaivot
genetiivi kaivon kaivojen
partitiivi kaivoa kaivoja
akkusatiivi kaivo;
kaivon
kaivot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaivossa kaivoissa
elatiivi kaivosta kaivoista
illatiivi kaivoon kaivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaivolla kaivoilla
ablatiivi kaivolta kaivoilta
allatiivi kaivolle kaivoille
muut sijamuodot
essiivi kaivona kaivoina
translatiivi kaivoksi kaivoiksi
abessiivi kaivotta kaivoitta
instruktiivi kaivoin
komitatiivi kaivoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaivo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Kantasuomen *kaivo, substantiivijohdos kantasuomen verbistä *kaivadak ("kaivaa"). [1]

Käännökset=

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

erotuskaivo, jätevesikaivo, kaivohuone, kaivonkansi, kaivonkatsoja, kaivonkatsonta, kaivonkehä, kaivonrengas, kaivonsanko, kaivonvintti, kaivopumppu, kaivovesi, kuilukaivo, lattiakaivo, lietekaivo, likakaivo, lähdekaivo, porakaivo, pumppukaivo, putkikaivo, rengaskaivo, sadevesikaivo, sakokaivo, saostuskaivo, suihkukaivo, syväkaivo, veivikaivo, vesikaivo, viemärikaivo, vinttikaivo, virtsakaivo, vuorikaivo

Idiomit

[muokkaa]
  • heittää kankkulan kaivoon heittää hukkaan
  • kannettu vesi ei kaivossa pysy

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kaivo Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaivo Tieteen termipankissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 333. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.