kaivo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaivo (1)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑiʋo/
- tavutus: kai‧vo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaivo | kaivot |
| genetiivi | kaivon | kaivojen |
| partitiivi | kaivoa | kaivoja |
| akkusatiivi | kaivo; kaivon |
kaivot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivossa | kaivoissa |
| elatiivi | kaivosta | kaivoista |
| illatiivi | kaivoon | kaivoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivolla | kaivoilla |
| ablatiivi | kaivolta | kaivoilta |
| allatiivi | kaivolle | kaivoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivona | kaivoina |
| translatiivi | kaivoksi | kaivoiksi |
| abessiivi | kaivotta | kaivoitta |
| instruktiivi | – | kaivoin |
| komitatiivi | – | kaivoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaivo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Kantasuomen *kaivo, substantiivijohdos kantasuomen verbistä *kaivadak ("kaivaa"). [1]
Käännökset
[muokkaa]1. kuilu tai reikä, josta vesi pumpataan tai nostetaan ämpärillä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]erotuskaivo, jätevesikaivo, kaivohuone, kaivonkansi, kaivonkatsoja, kaivonkatsonta, kaivonkehä, kaivonrengas, kaivonsanko, kaivonvintti, kaivopumppu, kaivovesi, kuilukaivo, lattiakaivo, lietekaivo, likakaivo, lähdekaivo, porakaivo, pumppukaivo, putkikaivo, rengaskaivo, sadevesikaivo, sakokaivo, saostuskaivo, suihkukaivo, syväkaivo, veivikaivo, vesikaivo, viemärikaivo, vinttikaivo, virtsakaivo, vuorikaivo
Idiomit
[muokkaa]- heittää kankkulan kaivoon heittää hukkaan
- kannettu vesi ei kaivossa pysy
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 333. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.