kiinteistö

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kiinteistö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiinteistö (2)[1]

  1. kiinteä omaisuus, esimerkiksi maa, metsä tai rakennus
    kiinteistöjen myynti ja vuokraus
    Tämä kiinteistö puretaan ensi syksynä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːnt̪ei̯st̪ø/
  • tavutus: kiin‧teis‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiinteistö kiinteistöt
genetiivi kiinteistön kiinteistöjen
kiinteistöiden
kiinteistöitten
partitiivi kiinteistöä kiinteistöitä
kiinteistöjä
akkusatiivi kiinteistö;
kiinteistön
kiinteistöt
sisäpaikallissijat
inessiivi kiinteistössä kiinteistöissä
elatiivi kiinteistöstä kiinteistöistä
illatiivi kiinteistöön kiinteistöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiinteistöllä kiinteistöillä
ablatiivi kiinteistöltä kiinteistöiltä
allatiivi kiinteistölle kiinteistöille
muut sijamuodot
essiivi kiinteistönä kiinteistöinä
translatiivi kiinteistöksi kiinteistöiksi
abessiivi kiinteistöttä kiinteistöittä
instruktiivi kiinteistöin
komitatiivi kiinteistöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiinteistö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Elias Lönnrotin luoma uudissana[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

arvokiinteistö, kiinteistöeläke, kiinteistöhuutokauppa, kiinteistöjäte, kiinteistökauppa, kiinteistölaina, kiinteistöluettelo, kiinteistöluotto, kiinteistöneuvos, kiinteistönvälittäjä, kiinteistörekisteri, kiinteistötuomari, liikekiinteistö, pienkiinteistö, suurkiinteistö, tehdaskiinteistö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).