Siirry sisältöön

kiinteä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Kaavakuva aineen kolmesta perusolomuodosta: kaasu, neste, ja kiinteä [3] aine

Adjektiivi

[muokkaa]

kiinteä (15) (komparatiivi kiinteämpi, superlatiivi kiintein) (taivutus[luo])

  1. kiintonainen, koostumukseltaan jähmeä; paikallaan pysyvä
    Vauva alkoi syödä kiinteää ruokaa puolen vuoden iässä.
    Tarjalla on pienet kiinteät rinnat.
  2. johonkin muuhun arvoon sidottu
    kiinteä valuuttakurssi
  3. (fysiikka) olomuodoltaan kiinteä
    Jää on vettä kiinteässä olomuodossa.
  4. (astrologia) horoskooppimerkistä, joka ei ala eikä pääty (nykyiseen tai historialliseen) päiväntasaus- tai -seisauspisteeseen (härkä, leijona, skorpioni tai vesimies)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkiːnt̪eæ/
  • tavutus: kiin‧te‧ä

Etymologia

[muokkaa]

kuuluu kiinni-sanan yhteyteen[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

puolikiinteä

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”kiinteä”.