kiinteä

Suomi

Kaavakuva aineen kolmesta perusolomuodosta: kaasu, neste, ja kiinteä [3] aine

Adjektiivi

kiinteä (15) (komparatiivi kiinteämpi, superlatiivi kiintein) (taivutus[luo])

1. kiintonainen, koostumukseltaan jähmeä; paikallaan pysyvä

   Vauva alkoi syödä kiinteää ruokaa puolen vuoden iässä.

   Tarjalla on pienet kiinteät rinnat.

2. johonkin muuhun arvoon sidottu

   kiinteä valuuttakurssi

3. (fysiikka) olomuodoltaan kiinteä

   Jää on vettä kiinteässä olomuodossa.

4. (astrologia) horoskooppimerkistä, joka ei ala eikä pääty (nykyiseen tai historialliseen) päiväntasaus- tai -seisauspisteeseen (härkä, leijona, skorpioni tai vesimies)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːnt̪eæ/
• tavutus: kiin‧te‧ä

Etymologia

kuuluu kiinni-sanan yhteyteen

Käännökset

1. kiintonainen, paikallaan pysyvä

englanti: solid, firm, fixed kreikka: στερεός ranska: solide romania: fix

ruotsi: fast tšekki: pevný turkki: katı

3. olomuodoltaan kiinteä

englanti: solid espanja: sólido

ranska: solide

4. horoskooppimerkki

englanti: fixed

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• löysä, liikkuva, vaihteleva, kelluva, joustava
• kaasumainen, nestemäinen

Johdokset

• adverbit: kiinteästi
• substantiivit: kiinteys, kiintiö
• verbit: kiinteyttää, kiinteytyä

Yhdyssanat

puolikiinteä

Aiheesta muualla

• kiinteä Kielitoimiston sanakirjassa
• kiinteä Suomen murteiden sanakirjassa
• kiinteä Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 663 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa