kiinteä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kiinteä (15) (komparatiivi kiinteämpi, superlatiivi kiintein) (taivutus[luo])

  1. kiintonainen, paikallaan pysyvä
    Vauva alkoi syödä kiinteää ruokaa puolen vuoden iässä.
    Tarjalla on pienet kiinteät rinnat.
  2. johonkin muuhun arvoon sidottu
    kiinteä valuuttakurssi
  3. (fysiikka) olomuodoltaan kiinteä
    Jää on vettä kiinteässä olomuodossa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːnt̪eæ/
  • tavutus: kiin‧te‧ä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

puolikiinteä

Aiheesta muualla[muokkaa]