tilus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Tilus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tilus (39)

  1. tontti, palsta, tila, sarka
    Myi maatilansa kaikkine hajallaan olevine tiluksineen.
  2. yhtenäinen maa- tai vesialue, joka voidaan selvästi erottaa ympäröivistä alueista
    Tilus on kiinteistön rajoista riippumaton laatuun, käyttöön tai käyttömahdollisuuteen perustuva yhdenlaatuinen jonkin erottavan tekijän rajaama alue.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ilus/
  • tavutus: ti‧lus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tilus tilukset
genetiivi tiluksen tilusten
tiluksien
partitiivi tilusta tiluksia
akkusatiivi tilus;
tiluksen
tilukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tiluksessa tiluksissa
elatiivi tiluksesta tiluksista
illatiivi tilukseen tiluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiluksella tiluksilla
ablatiivi tilukselta tiluksilta
allatiivi tilukselle tiluksille
muut sijamuodot
essiivi tiluksena tiluksina
translatiivi tilukseksi tiluksiksi
abessiivi tiluksetta tiluksitta
instruktiivi tiluksin
komitatiivi tiluksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tilukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tilus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

tilusala, tiluslaji, tilusraja, tilusrauhoitus, tilustie, tilusvaihto, vesitilus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tilus Kielitoimiston sanakirjassa