kertaluku
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (matematiikka) luku, joka kertoo lausekkeen, ryhmän, kunnan, kokonaisluvun, yhtälön, alkion tai muun sellaisen jonkin ominaisuuden
- (kemia) reaktion kertaluku; luku, joka kuvaa kemiallisen reaktion reaktionopeuden riippuvuutta lähtöaineiden alkukonsentraatioista
- (fysiikka) faasitransition tyyppi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkert̪ɑˌluku/
- tavutus: ker‧ta‧lu‧ku
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kertaluku | kertaluvut |
| genetiivi | kertaluvun | kertalukujen |
| partitiivi | kertalukua | kertalukuja |
| akkusatiivi | kertaluku; kertaluvun |
kertaluvut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertaluvussa | kertaluvuissa |
| elatiivi | kertaluvusta | kertaluvuista |
| illatiivi | kertalukuun | kertalukuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertaluvulla | kertaluvuilla |
| ablatiivi | kertaluvulta | kertaluvuilta |
| allatiivi | kertaluvulle | kertaluvuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kertalukuna | kertalukuina |
| translatiivi | kertaluvuksi | kertaluvuiksi |
| abessiivi | kertaluvutta | kertaluvuitta |
| instruktiivi | – | kertaluvuin |
| komitatiivi | – | kertalukuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kertaluvu- | |
| vahva vartalo | kertaluku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kertaluku Kielitoimiston sanakirjassa