kelluke
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- laite jonka on tarkoitus kelluttaa jotain
- apuväline lasten uimaanopettelussa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkelːukeˣ/
- tavutus: kel‧lu‧ke
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelluke | kellukkeet |
| genetiivi | kellukkeen | kellukkeiden kellukkeitten |
| partitiivi | kelluketta | kellukkeita |
| akkusatiivi | kelluke; kellukkeen |
kellukkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellukkeessa | kellukkeissa |
| elatiivi | kellukkeesta | kellukkeista |
| illatiivi | kellukkeeseen | kellukkeisiin kellukkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellukkeella | kellukkeilla |
| ablatiivi | kellukkeelta | kellukkeilta |
| allatiivi | kellukkeelle | kellukkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellukkeena | kellukkeina |
| translatiivi | kellukkeeksi | kellukkeiksi |
| abessiivi | kellukkeetta | kellukkeitta |
| instruktiivi | – | kellukkein |
| komitatiivi | – | kellukkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kellukkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kelluket- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta kellua (kellu- + -ke)
Käännökset[muokkaa]
2. apuväline lasten uimaanopettelussa
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kelluke Kielitoimiston sanakirjassa
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelluke (gen kellukese, part kellukest)
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (kaksinkertainen deminutiivi) kellukene
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A