kelluke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kelluke (48-A)[1]

  1. laite jonka on tarkoitus kelluttaa jotain
  2. lasten uimaanopettelussa auttava väline

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkelːukeˣ/
  • tavutus: kel‧lu‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kelluke kellukkeet
genetiivi kellukkeen kellukkeiden
kellukkeitten
partitiivi kelluketta kellukkeita
akkusatiivi kelluke;
kellukkeen
kellukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kellukkeessa kellukkeissa
elatiivi kellukkeesta kellukkeista
illatiivi kellukkeeseen kellukkeisiin
kellukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kellukkeella kellukkeilla
ablatiivi kellukkeelta kellukkeilta
allatiivi kellukkeelle kellukkeille
muut sijamuodot
essiivi kellukkeena kellukkeina
translatiivi kellukkeeksi kellukkeiksi
abessiivi kellukkeetta kellukkeitta
instruktiivi kellukkein
komitatiivi kellukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kellukkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kelluket-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kelluke Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kelluke (gen kellukese, part kellukest)

  1. tiuku, kulkunen, pieni kello

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A