katko

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: kätkö


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

katko (1)

  1. katkaisukohta; kohta josta jokin on poikki, aukko
  2. (fonetiikka) puheessa esiintyvä lähes huomaamaton tauko, jota voidaan foneettisesti merkitä heittomerkillä
    Katkot sijoittuvat automaattisesti suomenkieliseen puheeseen, vaikka niitä ei ole erikseen merkitty.
  3. (kasvitiede) katkoihin (Conium) kuuluva kasvi, erit. myrkkykatko
  4. (shakki) linjanappulan linjalla oleva oma tai vastustajan nappula
    Katkon aiheuttava nappula estää linjanappulaa siirtymästä katkopisteen yli.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkɑt̪ko̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katko katkot
genetiivi katkon luo katkojen luo
partitiivi katkoa luo katkoja
akkusatiivi katko; katkon luo katkot
sisäpaikallissijat
inessiivi katkossa luo katkoissa
elatiivi katkosta luo katkoista
illatiivi katkoon luo katkoihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi katkolla luo katkoilla
ablatiivi katkolta luo katkoilta
allatiivi katkolle luo katkoille
muut sijamuodot
essiivi katkona luo katkoina luo
translatiivi katkoksi luo katkoiksi
abessiivi katkotta katkoitta
instruktiivi katkoin
komitatiivi katkoine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajatuskatko, katkokävely, katkoviiva, mainoskatko, myrkkykatko, palokatko, pelikatko, sähkökatko

Idiomit[muokkaa]

  1. olla katkolla – uhassa katketa

Aiheesta muualla[muokkaa]