katko

Suomi

Substantiivi

katko (1)

1. katkaisukohta; kohta josta jokin on poikki, aukko
2. (fonetiikka) puheessa esiintyvä lähes huomaamaton tauko, jota voidaan foneettisesti merkitä heittomerkillä

   Katkot sijoittuvat automaattisesti suomenkieliseen puheeseen, vaikka niitä ei ole erikseen merkitty.

3. (kasvitiede) mikä tahansa katkojen sukuun (Conium) kuuluva sarjakukkaiskasvien laji, erityisesti myrkkykatko, tai sellaisen yksilö
4. (shakki) linjanappulan linjalla oleva oma tai vastustajan nappula

   Katkon aiheuttava nappula estää linjanappulaa siirtymästä katkopisteen yli.

5. (arkikieltä) katkaisuhoito tai sitä tarjoava toimipiste

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑt̪ko/, [ˈkɑt̪ko̞]
• tavutus: kat‧ko

Käännökset

1. katkaisukohta; kohta josta jokin on poikki, aukko

englanti: break, cut, block espanja: corte

ruotsi: avbrott, uppehåll venäjä: разрыв

2. fonetiikka, puheessa esiintyvä lähes huomaamaton tauko

ruotsi: stöt

3. myrkkykatko

Ks. myrkkykatko

Liittyvät sanat

• aspiraatio
• heittomerkki
• linjanappula, liikkuvuus
• koniini

Johdokset

• adjektiivit: katkonainen

Yhdyssanat

ajatuskatko, huoltokatko, kapillaarikatko, katkokävely, katkoviiva, käyttökatko, mainoskatko, myrkkykatko, palokatko, pelikatko, sähkökatko

Idiomit

olla katkolla

• 1. olla vaarassa katketa
  2. olla katkaisuhoidossa

Aiheesta muualla

• katko Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

katko

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä katkoa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä katkoa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä katkoa