koniini
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koniini (6)
- eräs myrkyllinen alkaloidi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkoniːni/
- tavutus: ko‧nii‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koniini | koniinit |
| genetiivi | koniinin | koniinien koniineiden koniineitten |
| partitiivi | koniinia | koniineita koniineja |
| akkusatiivi | koniini; koniinin |
koniinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koniinissa | koniineissa |
| elatiivi | koniinista | koniineista |
| illatiivi | koniiniin | koniineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koniinilla | koniineilla |
| ablatiivi | koniinilta | koniineilta |
| allatiivi | koniinille | koniineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koniinina | koniineina |
| translatiivi | koniiniksi | koniineiksi |
| abessiivi | koniinitta | koniineitta |
| instruktiivi | – | koniinein |
| komitatiivi | – | koniineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koniini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koniini
- (taivutusmuoto) yksikön allatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta koni