kätkö

Wikisanakirjasta
Katso myös: katko

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kätkö (1)[1]

  1. kätköpaikka, paikka, mihin jotain on kätketty eli piilotettu
  2. piilotetut tavarat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæt̪kø/
  • tavutus: kät‧kö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kätkö kätköt
genetiivi kätkön kätköjen
partitiivi kätköä kätköjä
akkusatiivi kätkö;
kätkön
kätköt
sisäpaikallissijat
inessiivi kätkössä kätköissä
elatiivi kätköstä kätköistä
illatiivi kätköön kätköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kätköllä kätköillä
ablatiivi kätköltä kätköiltä
allatiivi kätkölle kätköille
muut sijamuodot
essiivi kätkönä kätköinä
translatiivi kätköksi kätköiksi
abessiivi kätköttä kätköittä
instruktiivi kätköin
komitatiivi kätköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kätkö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aarrekätkö, geokätkö, kätkentä, kätkölöytö, kätkönoki, kätköpaikka, salakätkö

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kätkö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1