kaanon

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaanon (6)

  1. (kristinusko) kirjoitukset, jotka jokin yleisesti arvossa pidetty kristillinen toimielin, varsinkin kirkolliskokous, on hyväksynyt Raamattuun kuuluviksi
  2. (musiikki) tarkkaan jäljittelyyn pohjautuva sävellysmuoto
  3. (kuvataide) ihanteellisina pidetyt ihmis- tai eläinruumiin mitat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkɑːnon]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: kaa‧non

Etymologia[muokkaa]

  • samaa tarkoittavasta ruotsin kielen sanasta kanon < muinaisranskan sanasta canon < latinan sanasta canōn muinaiskreikan sanasta κανών (kanṓn, ’mittasauva’; ’vakio’)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaanon kaanonit
genetiivi kaanonin kaanonien
kaanoneiden
kaanoneitten
partitiivi kaanonia kaanoneita
kaanoneja
akkusatiivi kaanon; kaanonin kaanonit
sisäpaikallissijat
inessiivi kaanonissa kaanoneissa
elatiivi kaanonista kaanoneista
illatiivi kaanoniin kaanoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaanonilla kaanoneilla
ablatiivi kaanonilta kaanoneilta
allatiivi kaanonille kaanoneille
muut sijamuodot
essiivi kaanonina kaanoneina
translatiivi kaanoniksi kaanoneiksi
abessiivi kaanonitta kaanoneitta
instruktiivi kaanonein
komitatiivi kaanoneine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]