melodia

Wikisanakirjasta
Katso myös: melodía

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

melodia (12)[1]

  1. (musiikki) sävelmä; peräkkäiset sävelet
    Tunnettuja melodioita ovat muiden muassa "Ukko Nooa" ja "Tuiki, tuiki tähtönen".

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmeloˌdiɑ/
  • tavutus: me‧lo‧di‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi melodia melodiat
genetiivi melodian melodioiden
melodioitten
(melodiain)
partitiivi melodiaa melodioita
akkusatiivi melodia;
melodian
melodiat
sisäpaikallissijat
inessiivi melodiassa melodioissa
elatiivi melodiasta melodioista
illatiivi melodiaan melodioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi melodialla melodioilla
ablatiivi melodialta melodioilta
allatiivi melodialle melodioille
muut sijamuodot
essiivi melodiana melodioina
translatiivi melodiaksi melodioiksi
abessiivi melodiatta melodioitta
instruktiivi melodioin
komitatiivi melodioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo melodia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

puhemelodia

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • melodia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12