itä

Katso myös: ita, ITA

Suomi

Ilmansuuntien nimet suomeksi
	luode		pohjoinen		koillinen
	länsi				itä
	lounas		etelä		kaakko

Substantiivi

itä (10-F)

1. pääilmansuunta pohjoisen ja etelän välissä, pohjoisesta 90 astetta myötäpäivään

Ääntäminen

• IPA: /ˈit̪æ/
• tavutus: i‧tä

Etymologia

Itä on se ilmansuunta, josta aurinko kohoaa näkyviin eli itää taivaanrannasta. Lähisukukielissä on vastineensa; inkeroisten ja vatjan itä, viron ida ja liivin ida ’koillinen’.

Käännökset

1. pääilmansuunta pohjoisen ja etelän välissä, pohjoisesta 90 astetta myötäpäivään

bulgaria: изток m. englanti: east espanja: este hollanti: oosten indonesia: timur italia: est m. karjala: öystä kiina: 东 [dōng] kreikka: ανατολή kroaatti: istok m. latina: oriens liivi: mōgõr, ūomõg norja: øst galla: ilboruu, baya pohjoissaame: lulli, nuorta, nuorti portugali: leste puola: wschód

ranska: est romania: est n. ruotsi: ost, öst, öster saksa: Osten m. slovakki: východ tanska: øst tšekki: východ turkki: doğu ukraina: схід m. unkari: kelet venäjä: восток m. (vostok) vepsä: päivnouzm vietnam: đông viro: ida võro: hummok shanghainkiina: 东 [tuŋ] kantoninkiina: 東 [tuŋ]

Liittyvät sanat

• itämainen

Johdokset

• adjektiivit: itäinen

Vieruskäsitteet

• etelä, itäinen, itämaat, itämainen, koillinen, kaakko, lounas, länsi, luode, pohjoinen

Yhdyssanat

idänkauppa, idänpolitiikka, idänsuhteet, idäntuonti, idänvienti, itäaasialainen, itäafrikkalainen, itäauto, itäblokki, itäeurooppalainen, itägootti, itäinen, itäkaakko, itäkaakkoinen, itäkarjalainen, itäkauppa, itäkoillinen, itämaalainen, itämaat, itämainen, itämerensuomalainen, itämurre, itämurteinen, itämyrsky, itäosa, itäpuoli, itäpuolinen, itäpuolitse, itäraja, itärakentaja, itärannikko, itäranta, itäreimari, itärinne, itärintama, itäroomalainen, itäryhmä, Itä-Saksa, itäsaksalainen, itäsuomalainen, itäsuomalaisuus, itätaivas, Itä-Timor, itätuonti, itäturisti, itätuuli, Itävalta, itävaltalainen, itävienti, itäviitta, Kaukoitä, Lähi-itä

Aiheesta muualla

• itä Kielitoimiston sanakirjassa