kaakko

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kaakko
Wikipedia
Katso artikkeli Kaakko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Ilmansuuntien nimet suomeksi
  luode   pohjoinen   koillinen  
  länsi  
Windrose hg.png
  itä  
  lounas   etelä   kaakko  

Substantiivi[muokkaa]

kaakko (1-A)

  1. väli-ilmansuunta idän ja etelän välissä
  2. suunta oikealla alhaalla, lähinnä erinäisten säädinten asetuksista
    Nappulat kaakkoon! (= äänenvoimakkuus tms. täysille)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaakko kaakot
genetiivi kaakon kaakkojen
partitiivi kaakkoa kaakkoja
akkusatiivi kaakko; kaakon kaakot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaakossa kaakoissa
elatiivi kaakosta kaakoista
illatiivi kaakkoon kaakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaakolla kaakoilla
ablatiivi kaakolta kaakoilta
allatiivi kaakolle kaakoille
muut sijamuodot
essiivi kaakkona kaakkoina
translatiivi kaakoksi kaakoiksi
abessiivi kaakotta kaakoitta
instruktiivi kaakoin
komitatiivi kaakkoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Kaakko-sanaa vastaa viron kielessä kagu. Sana on yhdistetty linnunnimeen kaakkuri eli kaakko, kaakkolintu. Ilmansuuntana kaakko alkoi merkitä sitä ilmansuuntaa, josta muuttolinnut palasivat. [1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

eteläkaakko, itäkaakko, kaakkoistuuli

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaakko Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet[muokkaa]

  1. (26.07.2006) suomen kielisten ilmansuuntien etymologia http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Etymologia