etelä

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Etelä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Ilmansuuntien nimet suomeksi
  luode   pohjoinen   koillinen  
  länsi  
Windrose hg.png
  itä  
  lounas   etelä   kaakko  

etelä (10)

  1. pääilmansuunta idän ja lännen välissä, idästä 90 astetta myötäpäivään
  2. eteläinen paikka valtakunnassa tai maailmalla
    Kun koulu loppuu lähden etelään.
    Talvella matkustamme etelään.
    Linnut lähtevät etelään.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etelä etelät
genetiivi etelän etelien
(eteläin)
partitiivi etelää eteliä
akkusatiivi etelä; etelän etelät
sisäpaikallissijat
inessiivi etelässä etelissä
elatiivi etelästä etelistä
illatiivi etelään eteliin
ulkopaikallissijat
adessiivi etelällä etelillä
ablatiivi etelältä eteliltä
allatiivi etelälle etelille
muut sijamuodot
essiivi etelänä etelinä
translatiivi eteläksi eteliksi
abessiivi etelättä etelittä
instruktiivi etelin
komitatiivi eteline-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Johdos suomen kielen hyvin vanhasta "edessä olevaa" merkitsevästä esi-sanasta; esi+lä => etelä. Lönnrotin mukaan entisaikojen asumukset rakennettiin ovi etelään päin ja siten "edessä oleva paikka" on ollut asumuksen eteläpuolella. [1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

eteläkaakko, eteläkärki, etelälounas, etelämaa, etelämyrsky, etelänapa, etelänhedelmä, etelänmatka, etelänpuoleinen, eteläosa, eteläpuoli, eteläraja, etelärannikko, eteläreimari, etelärinne, eteläslaavi, eteläslaavilainen, eteläsuunta, etelätuuli, etelävaltio, eteläviitta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]