innostus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

innostus (39)[1]

  1. into, innokkuus, vimma, kuume, hanakkuus
    Kokeilla on innostus ruanlaittoon.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈinːost̪us/
  • tavutus: in‧nos‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi innostus innostukset
genetiivi innostuksen innostusten
innostuksien
partitiivi innostusta innostuksia
akkusatiivi innostus;
innostuksen 		innostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi innostuksessa innostuksissa
elatiivi innostuksesta innostuksista
illatiivi innostukseen innostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi innostuksella innostuksilla
ablatiivi innostukselta innostuksilta
allatiivi innostukselle innostuksille
muut sijamuodot
essiivi innostuksena innostuksina
translatiivi innostukseksi innostuksiksi
abessiivi innostuksetta innostuksitta
instruktiivi – innostuksin
komitatiivi – innostuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo innostukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		innostus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä innostua (innost- + -us)

Käännökset[muokkaa]

1. into, innokkuus, vimma, kuume, hanakkuus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=innostus&oldid=4175706”