kuume

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuume (48)

  1. (lääketiede) tila, jossa elimistön lämpötila on normaalia korkeampi sairauden vuoksi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuume kuumeet
genetiivi kuumeen kuumeiden
kuumeitten
partitiivi kuumetta kuumeita
akkusatiivi kuume; kuumeen kuumeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuumeessa kuumeissa
elatiivi kuumeesta kuumeista
illatiivi kuumeeseen kuumeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuumeella kuumeilla
ablatiivi kuumeelta kuumeilta
allatiivi kuumeelle kuumeille
muut sijamuodot
essiivi kuumeena kuumeina
translatiivi kuumeeksi kuumeiksi
abessiivi kuumeetta kuumeitta
instruktiivi kuumein
komitatiivi kuumeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Elias Lönnrotin 1850-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aivokuume, esiintymiskuume, haavakuume, kalakuume, kaviokuume, keltakuume, keuhkokuume, kultakuume, kuumehorkka, kuumehoure, kuumekohtaus, kuumekouristus, kuumekäyrä, kuumelasi, kuumelääke, kuumemittari, kuumepotilas, kuumepuikko, kuumeraja, kuumereuma, kuumesairaus, kuumesuppo, kuumetauti, kuumetäplä, laidunkuume, lapsivuodekuume, lintukuume, maitokuume, matkakuume, myyräkuume, nokkoskuume, nuhakuume, pentukuume, pilkkukuume, ramppikuume, reumakuume, vauvakuume

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuume Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.