hemmo
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hemmo (1)
- (puhekieltä, ihmisestä) tyyppi (tavallisesti mies tai poika)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhemːo/
- tavutus: hem‧mo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hemmo | hemmot |
| genetiivi | hemmon | hemmojen |
| partitiivi | hemmoa | hemmoja |
| akkusatiivi | hemmo; hemmon |
hemmot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hemmossa | hemmoissa |
| elatiivi | hemmosta | hemmoista |
| illatiivi | hemmoon | hemmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hemmolla | hemmoilla |
| ablatiivi | hemmolta | hemmoilta |
| allatiivi | hemmolle | hemmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hemmona | hemmoina |
| translatiivi | hemmoksi | hemmoiksi |
| abessiivi | hemmotta | hemmoitta |
| instruktiivi | – | hemmoin |
| komitatiivi | – | hemmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hemmo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: hemmotella
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hemmo Kielitoimiston sanakirjassa