jannu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jannu (1)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjɑnːu/
- tavutus: jan‧nu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jannu | jannut |
| genetiivi | jannun | jannujen |
| partitiivi | jannua | jannuja |
| akkusatiivi | jannu; jannun |
jannut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jannussa | jannuissa |
| elatiivi | jannusta | jannuista |
| illatiivi | jannuun | jannuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jannulla | jannuilla |
| ablatiivi | jannulta | jannuilta |
| allatiivi | jannulle | jannuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jannuna | jannuina |
| translatiivi | jannuksi | jannuiksi |
| abessiivi | jannutta | jannuitta |
| instruktiivi | – | jannuin |
| komitatiivi | – | jannuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jannu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jannu Kielitoimiston sanakirjassa
Paali
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jannu