erehdys

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

erehdys (39)[1]

  1. virhe, kömmähdys, hairahdus, harha, vahinko
    Heille tapahtui pieni erehdys.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erehdys erehdykset
genetiivi erehdyksen erehdysten
erehdyksien
partitiivi erehdystä erehdyksiä
akkusatiivi erehdys; erehdyksen erehdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi erehdyksessä erehdyksissä
elatiivi erehdyksestä erehdyksistä
illatiivi erehdykseen erehdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi erehdyksellä erehdyksillä
ablatiivi erehdykseltä erehdyksiltä
allatiivi erehdykselle erehdyksille
muut sijamuodot
essiivi erehdyksenä erehdyksinä
translatiivi erehdykseksi erehdyksiksi
abessiivi erehdyksettä erehdyksittä
instruktiivi erehdyksin
komitatiivi erehdyksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä erehtyä (erehdy- + -s)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • erehdys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39