erehdys
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]erehdys (39)
- epähuomiossa tai ajattelemattomuuttaan tehty virhe
- Heille tapahtui pieni erehdys.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈerehdys/
- tavutus: e‧reh‧dys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erehdys | erehdykset |
| genetiivi | erehdyksen | erehdysten erehdyksien |
| partitiivi | erehdystä | erehdyksiä |
| akkusatiivi | erehdys; erehdyksen |
erehdykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erehdyksessä | erehdyksissä |
| elatiivi | erehdyksestä | erehdyksistä |
| illatiivi | erehdykseen | erehdyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erehdyksellä | erehdyksillä |
| ablatiivi | erehdykseltä | erehdyksiltä |
| allatiivi | erehdykselle | erehdyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erehdyksenä | erehdyksinä |
| translatiivi | erehdykseksi | erehdyksiksi |
| abessiivi | erehdyksettä | erehdyksittä |
| instruktiivi | – | erehdyksin |
| komitatiivi | – | erehdyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erehdykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erehdys- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. erehdys
|