erehdys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

erehdys (39)[1]

  1. virhe, kömmähdys, hairahdus, harha, vahinko
    Heille tapahtui pieni erehdys.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi erehdys erehdykset
genetiivi erehdyksen erehdysten
erehdyksien
partitiivi erehdystä erehdyksiä
akkusatiivi erehdys; erehdyksen erehdykset
Sisäpaikallissijat
inessiivi erehdyksessä erehdyksissä
elatiivi erehdyksestä erehdyksistä
illatiivi erehdykseen erehdyksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi erehdyksellä erehdyksillä
ablatiivi erehdykseltä erehdyksiltä
allatiivi erehdykselle erehdyksille
Muut
essiivi erehdyksenä erehdyksinä
translatiivi erehdykseksi erehdyksiksi
abessiivi erehdyksettä erehdyksittä
instruktiivi erehdyksin
komitatiivi erehdyksine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39