hairahdus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hairahdus (39)[1]

  1. lipsahdus, haksahdus, erehdys, munaus, moka
    Se oli hänen pahin hairahduksensa.
  2. lankeemus, synti, siveellinen rikkomus
    Ihmiset juoruavat hänen hairahduksistaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hairahdus hairahdukset
genetiivi hairahduksen hairahdusten
hairahduksien
partitiivi hairahdusta hairahduksia
akkusatiivi hairahdus; hairahduksen hairahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hairahduksessa hairahduksissa
elatiivi hairahduksesta hairahduksista
illatiivi hairahdukseen hairahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hairahduksella hairahduksilla
ablatiivi hairahdukselta hairahduksilta
allatiivi hairahdukselle hairahduksille
muut sijamuodot
essiivi hairahduksena hairahduksina
translatiivi hairahdukseksi hairahduksiksi
abessiivi hairahduksetta hairahduksitta
instruktiivi hairahduksin
komitatiivi hairahduksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä hairahtaa (hairahd- + -us) tai johdos verbistä hairahtua (hairahdu- + -s)

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39