tunnusmerkistöerehdys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tunnusmerkistöerehdys (39)
- (oikeustiede) se, että ei ole tekohetkellä tietoinen sellaisesta seikasta, jonka olemassaoloa rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää
- Metsästäjä, joka todistettavasti luulee marjastajaa hirveksi ja siksi ampuu tätä, tekee tunnusmerkistöerehdyksen, minkä takia häntä ei voida tuomita taposta. Tapon tunnusmerkistöön nimittäin kuuluu se, että tekijä tappaa ihmisen.
Taivutus[muokkaa]
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista tunnusmerkistö ja erehdys
Käännökset[muokkaa]
1. se, että ei ole tekohetkellä tietoinen sellaisesta seikasta, jonka olemassaoloa rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää
|