erehtyä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erehtyä (52-F) (taivutus[luo])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈerehˌt̪yæˣ/
- tavutus: e‧reh‧ty‧ä
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. tehdä erehdys
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: erehdys
- verbit: erehdyttää
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erehtyä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004