emi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |
Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]
emi (5)
- (kasvitiede) kasvin naaraspuolinen lisääntymiselin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈemi/
- tavutus: e‧mi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | emi | emit |
genetiivi | emin | emien (emein) |
partitiivi | emiä | emejä |
akkusatiivi | emi; emin |
emit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | emissä | emeissä |
elatiivi | emistä | emeistä |
illatiivi | emiin | emeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | emillä | emeillä |
ablatiivi | emiltä | emeiltä |
allatiivi | emille | emeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eminä | emeinä |
translatiivi | emiksi | emeiksi |
abessiivi | emittä | emeittä |
instruktiivi | – | emein |
komitatiivi | – | emeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | emi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: emiö
Yhdyssanat[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Latina[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
emi
- (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä emō
Verbi[muokkaa]
ēmī
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä emō
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.