emi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: EMI


Wikipedia
Katso artikkeli Emi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

emi (5)

  1. (kasvitiede) kasvin naaraspuolinen lisääntymiselin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emi emit
genetiivi emin emien
partitiivi emiä emejä
akkusatiivi emi; emin emit
sisäpaikallissijat
inessiivi emissä emeissä
elatiivi emistä emeistä
illatiivi emiin emeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi emillä emeillä
ablatiivi emiltä emeiltä
allatiivi emille emeille
muut sijamuodot
essiivi eminä emeinä
translatiivi emiksi emeiksi
abessiivi emittä emeittä
instruktiivi emein
komitatiivi emeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Elias Lönnrotin 1850-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

emikasvi, emilehti, eminorkko

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • emi Kielitoimiston sanakirjassa
  • emi Tieteen termipankissa

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

emi

  1. (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä emō

Verbi[muokkaa]

ēmī

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä emō

Viitteet[muokkaa]

  1. Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.