luotti
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kukkakasvien emin siitepölyä vastaanottava tahmea kärkiosa
Etymologia[muokkaa]
Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana[1]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluot̪ːi/
- tavutus: luot‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luotti | luotit |
| genetiivi | luotin | luottien (luottein) |
| partitiivi | luottia | luotteja |
| akkusatiivi | luotti; luotin |
luotit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luotissa | luoteissa |
| elatiivi | luotista | luoteista |
| illatiivi | luottiin | luotteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luotilla | luoteilla |
| ablatiivi | luotilta | luoteilta |
| allatiivi | luotille | luoteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luottina | luotteina |
| translatiivi | luotiksi | luoteiksi |
| abessiivi | luotitta | luoteitta |
| instruktiivi | – | luotein |
| komitatiivi | – | luotteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luoti- | |
| vahva vartalo | luotti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luotti
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä luottaa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.